”Sinun täytyy vain oppia elämään kivun kanssa”, sanoi lääkäri minulle. ”Kipu lakkaa, kun et kuvittele sitä”, arveli toinen. Jäin hiljaisuuteen lauseiden kanssa. Ne ovat sanoja krooniselle kivulle, joka on sanojen ulottumattomissa, mutta joka sanelee reunaehtoja elämälle.

Kivun kanssa voi oppia elämään, mutta olisi hyvä tietää, miten. Kivun hoitoa käsittelevissä tarinoissa on joskus tarjolla kapeita rooleja. Potilaasta tulee joko kärsimyksen uhri tai taistelija, joka ei anna kivulle periksi. Kivun kanssa solmittu rauha kulkee jossain siinä välissä: tietoisessa olemisessa kivun kanssa sekä lempeässä hyväksynnässä ja ehdottomassa myötätunnossa itseä kohtaan.

Miten sitten elää niin, että avautuisi kivulle hyväksyvästi? Miten mitään niin kamalaa voi hyväksyä? Ajatuksilla ja tunteilla on valtava vaikutus kipuun, terveyteen ja jopa elinikään. Siksi kyky hiljentyä seuraamaan mielen tapahtumia on tärkeää.

Tässä neljä mielen harjoittamisen keinoa, joiden avulla voidaan lievittää kipua:

1. Hiljenny

Päivittäisestä hiljentymisestä kannattaa tehdä samanlainen rutiini kuin hampaiden pesusta. On monia tapoja hiljentyä: voi olla hiljaa paikallaan ja hengittää, kuunnella meditaatio-äänitteitä tai arjen toimissa keskittyä tietoisesti vain siihen, mitä on tekemässä.

Hiljentyä voi istuen, maaten, seisten ja kävellen. Jos kiputila estää jonkin asennon, jokin toinen on mahdollinen. Kivusta kärsivän tulee käyttää riittävästi aikaa asennon etsimiseen. On ensiarvoisen viisasta oppia kuuntelemaan kehoaan sen sijaan, että rikkoisi sitä lisää.

Hiljentymällä voidaan rauhoittaa kehoa ja lopettaa ajatusten mukana tempoilu. Hiljentyminen ei silti tarkoita ajatuksista eristäytymistä, vaikka toisinaan meditoidessa on pitkiäkin ajatuksettomia hetkiä. Joskus ajatukset jopa tuntuvat lisääntyvän, mikä johtuu siitä, että ajatuksista tulee tietoisemmaksi. Kun tulee tietoiseksi ajatuksistaan, voi ottaa vastuun reaktioistaan ja olemaan ottamatta kaikkia mielen tuottamia (kauhu)tarinoita todesta.

Ajatukset voi myös paikantaa kehossa, jolloin huomaa mielen ja kehon tuntemusten yhteyden. Kehon osaa, jossa ajatukset tuntuvat, voi yrittää rentouttaa, jolloin mielikin yleensä rentoutuu.

2. Hengitä

Rauhallinen ja syvä hengitys on nopein tapa rauhoittaa keho ja mieli. Kivun kanssa elävälle hengitys on tärkein työkalu, jonka avulla voi hallita kipua ja reaktioitaan kipuun.

Jos kärsii kovista kivuista, hengitys todennäköisesti hankaloituu. Kipu voi tehdä hengityksestä katkonaista, kiivasta ja keuhkojen yläosalla tapahtuvaa. Kaikki hengittävät joskus ”huonosti”, mutta kroonisesta kivusta kärsivälle tästä voi tulla tapa, joka luo lisää jännitystä ja kipua. Hengitykseen keskittyminen, hengitysrytmin hidastaminen, syvä hengittäminen, hengityksen hetkellinen pidättäminen sisäänhengityksen jälkeen, hengityksen rytmissä tehtävät liikkeet tai lihasten jännitys-rentoutus-harjoitukset voivat vapauttaa hengitystä.

Hengitystä voi rentouttaa myös tuomalla mieleen miellyttävän tunteen, kuten läheisen ihmisen tai iloisen tapahtuman, ja tuntea, miten lempeys ja lämpö virtaavat hengityksen mukana kehoon.

dsc_0853-11

3. Erota kaksi kipua

Kivusta kanssa elävän ydinoivallus on jakaa kipu kahtia, ensisijaiseen ja toissijaiseen kärsimykseen. Epämiellyttävät kehon tuntemukset ovat ensisijaista kipua. Sitä seuraavat tuskaisat tunteet, kuten pelko, kiukku ja ahdistus, ovat toissijaista kipua. Helposti syntyy kivun kierre: toissijainen kärsimys voimistaa ensisijaista.

Kipu sinänsä ei määritä kärsimyksen määrää, vaan se miten reagoimme kipuun. Kaikki kivun aiheuttamat tunteet ja ajatukset ovat luonnollisia ja sallittuja, mutta tavoista reagoida tulee helposti piintyneitä ja tiedostamattomia. On oleellista oppia huomaamaan, että ajatukset eivät ole kipu eivätkä ne ole minä.

Jos kipu on väistämätön osa elämää, yritykset karkottaa tai olla tiedostamatta sitä vain pahentavat ahdinkoa. Kipu saattaa myös jatkua, vaikka tunteitaan ja ajatuksiaan työstäisi kuinka taitavasti. Mutta kun oppii tunnistamaan omat tapansa vastustaa kipua tai hukuttautua kipuun ja erottaa toisistaan kivun ja siihen liittyvät ajatusten ja tunteiden kudelmat, oppii kohtaamaan kivun lempeästi ja jopa rentoutumaan kivussa.

4. Huomaa hyvä

Kivusta kärsivän voi olla vaikea huomata muuta kuin kipu ja sen kielteisyys. Myönteisten mielen sisältöjen vaaliminen on tärkeää, ja se voi alkaa lyhyiden hiljentymis- ja hengitysharjoitusten myötä ja laajeta hiljalleen muualle elämään.

Kyse ei ole keinotekoisesta innostuksesta, takertumisesta hyviin kokemuksiin tai väkinäisestä positiivisesta ajattelusta. Kyse on hereillä olosta ja kaiken sen runsauden tiedostamisesta, mitä ympärillä tapahtuu. Kyse on myös leikkisästä, luovasta ja uteliaasta asenteesta.

Toiveikkuus ja luottamus tulevaan on tärkeää, mutta jotta voimme parantaa vointiamme, meidän tulee olla siellä, missä olemme, ei siellä, missä haluaisimme olla. Oikeanlainen toiveikkuus ja eteenpäin vievä voima syntyy nykyhetken arvostamisesta. Läpimurrot tapahtuvat omalla ajallaan, jos omaksuu tutkimusmatkailijan asenteen itseään ja kipuaan kohtaan.

Mitä sitten ovat läpimurrot ja mitä on paraneminen? Ne ovat kykyä kokea jokainen hetki merkityksellisenä. Vaikka erilaiset mielen harjoitukset eivät poistaisi kipua, ne auttavat vähentämään kielteisiä reaktioita kipuun. Kun opimme työstämään psyykkisiä ja fyysisiä reaktioita ja ottamaan käyttöön mielemme voimavarat, kipu aiheuttaa vähemmän stressiä ja ahdistusta. Tällä on myönteisiä vaikutuksia terveyteen, ja on täysin mahdollista kokea olevansa terve ja vahva, vaikka ei olisikaan kivuton.

Kirjoittaja: Päivi Tonteri

Päivi Tonteri on kivun hoitoon erikoistunut mindfulness-ohjaaja, kirjallisuusterapeutti, elämäntaidon valmentaja ja FM. Hän toimii ohjaajana Eheydessä Polkuja paranemiseen -kursseilla ja Kiireetön iltapäivä tapahtumassa 13.3.16.