Läsnäolo on taito elää täysillä tätä hetkeä: keskittyen ja vain olemalla tässä ja nyt. Läsnäolo on sekä harmoninen että valpas olon tila, vaikka elämä ympärillämme olisi kiireistä ja meluista. Läsnäolotaito on hetkelle ja elämälle antautumista.

Yhteys itseen löytyy sekä läheltä että kaukaa. Keho on ankkuri, joka on tässä ja nyt ja kiinnittää meidät tähän hetkeen. Kuitenkin meidän ajatukset, ”pään osasto”, voi lipua kauas ja seilata aivan omilla vesillään, hyvin kaukana ankkurista. Kadotamme helposti yhteyden kehoon ja omaan kokonaisuuteemme. Erillisyys etäännyttää meitä omasta kehosta ja itsestämme. Pää sirisee ajatuksia, levottomuuden tunne hiipii paikalle ja keho laahaa perässä. Yhteys itseen on parhaimmillaan kokemus aidosta itsestä: tunne minusta itsestäni kokonaisena olentona.

Kehotietoisuus avautuu hengitystä tarkkailemalla; hengitys yhdistää kehon, mielen ja sielun. Hengityksen tiedostaminen ja siinä piilevä voima ja liike ovat avaimia monentasoiseen hyvinvointiin. Kun tarkkailemme rauhoittuneessa tilassa kehon tuntemuksia ja hengityksen liikettä, voimme olla läsnä sisäisessä maailmassamme. Mieli laskeutuu kehoon ja olemme läsnä. Matka sisälle on monikerroksinen ja syvä; jokainen tietoisuuteen nouseva kehon viesti on arvokas.

Elämä on liikettä. Maailma on täynnä erilaisia tapoja liikkua ja liikuttaa itseämme. Ihmisen keskeinen piirre on olla hereillä ollessaan pystylinjassa ja liikkua. On olemassa ulkoista liikettä ja sisältä kumpuavaa liikettä. Sisältä tulevaan liikkeeseen liittyy läsnäolo, oma kokemus, aistit ja sen ääreen rauhoittuminen. Vanhoissa itämaisissa terveysliikuntaperinteissä, esim. chi kung, taiji, liike on sisäinen asia ja se kutsuu rauhoittumaan ja keskittymään hitaaseen ja virtaavaan liikkeeseen.

Kehon tuntemusta ja kehotietoisuutta voi kehittää läsnäolevan ja eheyttävän liikkeen avulla. Ensimmäinen askel voisi olla uuden sisäisen tilan ottaminen oman lajin ja liikkeen harjoituksen äärellä. Moni on saanut uusia kokemuksia esimerkiksi muuttamalla oman asenteen suorituskeskeisestä juoksemisesta tiedostavaan ja läsnäolevaan tekemiseen. Mitä jos en enää laskisi metrejä, vaan keskittyisin kehon tuntemuksiin, rauhalliseen hengittämiseen, ympärillä olevaan maisemaan?

Omaan kehoon rantautunut ihminen elää keskuksesta aitoa ja täysipainoista elämää. Kun keho on rentoutunut, hengitys virtaa, niin happi liikkuu kehossa ja laittaa energian liikkeelle. Luonnollinen hengitys kulkee vatsaan asti; taaperoikäisten lasten hengitys ja toiminta ovat kokonaisvaltaista, luontevaa keskustalähtöistä.

Tunne kokonaisuudesta, tunne mielen ja kehon yhteispelistä, on pohjana hyville arjen toimille, niin kotiaskareille, työprojekteille kuin huippusuorituksille. Kun sydän on myönteisessä tunnetilassa ja mieli on vapaa ajattelun kahleista, ihminen voi tuntea eheyttä ja harmoniaa.

Vinkki: Hengityksen suuntaaminen alas vatsaan, energiakeskukseen, rauhoittaa mielen ja lisää tietoisuutta omasta sisäisestä energiasta.

Kirjoittaja: VTM Henna Tarjanne-Lekola, Hyvinvoinnin mahdollistaja, Eheys-keskus, henna@eheys.fi  www.eheys.fi

59 valmis !!