Helsinkiläiselle laulupedagogina työskentelevälle Demianille, 33, tanssi-liiketerapia merkitsi uudenlaista kykyä tunnistaa omia rajoja. Eheys-keskuksessa toteutetun kurssin jälkeen silmät avautuivat myös omalle uupumukselle.

Liikkumiseen ja varsinkin tanssiin oli Demianilla yhdistynyt voimakkaita häpeän tunteita. Hän muistelee aikaa, jolloin alkoi tehdä kotona hämärässä tanssiliikkeitä musiikin tahtiin. Jos vaimo astui huoneeseen, mies keskeytti liikkeen.

Demian vietti lapsuutensa vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä, jossa tanssiminen on kielletty. Suhdetta omaan kehoon mutkisti myös transsukupuolisuus. Demian syntyi biologisesti tytöksi. ”Jo pienenä tiesin olevani erilainen. Olin väärissä nahoissa, keho ei tuntunut sukupuolen osalta omalta.”

Demianin perheen koiranpentu on varsinainen ilon tuoja.

Kokemus erilaisuudesta antoi voimaa mutta aiheutti myös ahdistusta. Ympäristö ei ymmärtänyt nuoren ihmisen tuntemuksia vaan ohjaili väärältä tuntuvaan sukupuolirooliin. Koulussa opettaja ja jotkut luokkatoverit kiusasivat. Kun hetkittäin innostui ja antoi poikamaisuuden näkyä, ympäristöstä sivallettiin: tuollainen et voi olla.

Torjutuksi ja hylätyksi tulemisen tunne aiheutti häpeää. ”Silloin lähdin katoamaan omasta kehostani”, Demian sanoo. ”Nämä ovat olleet niin isoja traumoja, että vieläkin käsittelen niitä.”

Merkki oikeaan aikaan
Transprosessin aikuisiällä läpikäynyt Demian on nyt juridisesti mies. Kehon pitäisi olla ankkuri ja turvallisuuden lähde, Demian toteaa, mutta transihmisille se voi tuottaa turvattomuutta ja avuttomuutta.

Olisi ollut vapauttavaa saada liikkua ja tulla sinuiksi kehon kanssa. Tanssiminen oli pitkään haave, mutta liikkumisen häpeä asui syvällä. Tanssiliikkeet kotona toivat myös kyyneleet silmiin. ”Tajusin, miten paljon olin kaivannut sitä. Suretti, että näin ihana asia on jäänyt elämästä pois.”

Ystävä oli jo vinkannut tanssi-liiketerapiasta, ja oikealla hetkellä silmiin osui mainos syksyn ryhmästä Eheydessä. Tanssi-liiketerapiassa tanssia ja liikettä käytetään keinona vahvistaa itseilmaisua, tunnistaa ja käsitellä tunteita sekä tutkia vuorovaikutusta muiden kanssa. Terapia voi toteutua yksilö- tai ryhmämuotoisena.

Demianin ryhmä kokoontui syksyllä yhdeksän kertaa. Liikkeelle lähdettiin rauhallisesti kävelemällä tilassa ja hakemalla juuria omaan kehoon. Verkkainen tahti tuntui hyvältä. ”Jos olisi pitänyt lähteä heti tanssahtelemaan, olisi voinut säikähtää”, Demian pohtii. Myös kontaktia toisiin otettiin pikku hiljaa. Sekin oli hyvä, koska kohtaaminen jännitti. Koulumuistojen takia Demianilla ei ollut aina hyviä kokemuksia ryhmässä toimimisesta.

Vähitellen jännitys suli, ja yhteys omaan kehoon alkoi löytyä. ”Jos harjoituksiin tulikin paikalle stressaantuneena, ensimmäisten harjoitteiden aikana tuli turvallinen olo. Hengitys alkoi virrata ja pallea vapautua.”

Työskentely nosti tunteita pintaan. Tapaamisissa konkretisoitui myös nuoruuden kokemus hyväksikäytöstä. Demian oli käsitellyt asiaa aiemmin muissa terapioissa, mutta nyt kokemus jäsentyi eri tavalla.

”Olen pyrkinyt miellyttämään muita”, Demian sanoo. Pysähtyminen kehon äärelle toi uudenlaisia rajoja kokemukseen omasta kehosta ja elämästä. ”Tuli omanarvontuntoa ja itsekunnioitusta: näin minua ei kohdella, ja minun pitää itse alkaa kohdella itseäni paremmin.”

Demian kehuu ryhmätyöskentelyn parantavaa vaikutusta. Tanssi-liiketerapiassa hyödynnetyt, usein ei-verbaaliset metodit jättivät tilaa keholliselle kokemukselle. Toisaalta yhteinen juttuhetki jokaisen kerran päätteeksi vahvisti tunnetta nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta.

Demianin mukaan muut ryhmäläiset edustavat yhteisöjä ja ihmisiä menneisyydestä – ja heidän hyväksyvän katseensa alla menneisyydestä saa korjaavan kokemuksen. ”On parantavaa tulla nähdyksi omana itsenä.”

Uupumuksesta huolimatta Demian tuntee olevansa menossa oikeaan suuntaan. “Minulla on paras mahdollinen tilanne nyt.”

Hyväksyvä ilmapiiri avasi silmät sille, millaista olisi löytää rauha itsensä kanssa ja olla onnellinen. ”Pääsin kosketuksiin eheyden kanssa.”

Silmiä avaava kokemus
Turvallinen ympäristö tarjosi myös tilaisuuden pysähtyä tarkkailemaan rauhassa omia tuntemuksia. Demianille tämä merkitsi havahtumista pahaan oloon.

Jo edeltävänä keväänä alkaneet uupumusoireet vahvistuivat syksyllä, joka oli tohtorikoulutuksessa aloittamisen ja töiden takia kiireinen. Jouluna väsymys vei voiton. Demian sai pitkän sairausloman ja teki päätöksen hakeutua yksilöterapiaan.

Hän oli käynyt terapiassa jo opiskeluaikana, mutta kuvaa sen olleen vasta vakauttavaa hoitoa myllerrysten keskellä. Nyt menneisyyden kokemuksiin oli riittävästi etäisyyttä.

Uupumukseen vaikutti moni tekijä. Demian kuvailee ohittaneensa itseään ja pyrkineensä pärjäämään yksin. Kokemukset syrjityksi tulemisesta kulkivat yhä mukana. Tanssi-liiketerapia oli kuitenkin tuonut olemiseen ja keholliseen kokemukseen raameja. Kehon tuntemuksiin pysähtyminen ei enää antanut tilaisuutta juosta karkuun sisälle patoutunutta tuskaa.

”Oli pakko myöntää, että näin kipeä olen”, Demian sanoo. ”Lakkasin vähättelemästä kipuani. Se oli pitänyt lukkotilassa.”

Matkalla kohti pysyvämpää elämäniloa
Tanssi-liiketerapian myötä kehollinen itsetuntemus on lisääntynyt. Tanssiminen kotona onnistuu jo vaimonkin nähden, ja liikkumiseen on tullut riemua ja huolettomuutta. Haaveena on mennä saman ohjaajan tanssi-liiketerapiaan tutkimaan uusia oivalluksia.

Vielä on silti kipua ja suruakin, joiden käsittely vaatii aikaa. ”Minulla on vahva prosessi menossa”, Demian sanoo. ”Olen uupunut ja keskeneräinen. Mutta se on tärkeä asia. Kaikkein rohkeinta on olla haavoittuva.”

Matka on kesken, mutta suunta on kohti pysyvämpää eheyttä. Tanssi-liiketerapia on Demianin mielestä oivallinen tapa tutustua itseen ja omiin rajoihin ja työstää häpeää. ”Oma kokemus ja elämäntarina jäsentyy eri tavalla liikkeen kautta.”

Kirjoittaja: Hertta Hulkkonen on helsinkiläinen freelance-toimittaja.
Kuvat: Anu Haapanen

Tanssi-liiketerapia (TLT) on liikkeeseen ja keholliseen ilmaisuun perustuva psykoterapian soveltava muoto, jossa keskeistä on keho-mieli-yhteys sekä ymmärrys liikkeestä tärkeänä osana vuorovaikutusta. Tanssi tässä yhteydessä tarkoittaakin liikettä laajasti: eleistä, asennoista, olemisesta ja hengittämisestä aina kokonaisvaltaisempaan kehon liikkeeseen.

Tanssiliiketerapeutti Satu Haapanen.

Tanssi-liiketerapian menetelmiä ovat mm. kehotietoisuus- ja tietoisuustaitotyöskentely, rentoutus-, kehonhahmotus- ja mielikuvaharjoitukset, liikeimprovisaatio sekä kokemusten purkaminen sanoin, kuvin ja kirjoittamalla.

Tanssi-liiketerapiaa toteuttaa Suomessa nelivuotisen erikoistumiskoulutuksen tai ulkomailla korkeakoulututkinnon kautta tanssi-liiketerapeutiksi pätevöitynyt tanssi-liiketerapeutti.

Eheydessä alkaa seuraava tanssi-liiketerapiaryhä 16.4.2018 klo 17.
Vetäjänä toimii Satu Haapanen, www.satuhaapanen.com

Sadulta voit tiedustella myös yksilöterapia-aikoja tai aikoja (työ)hyvinvointiryhmille
tlt(at)satuhaapanen.com, puh, 044 244 8669

 

 


Eheys-blogia
julkaisee Eheys-keskus, www.eheys.fi